Yksittäisiä siirtoelimiä myydään 75 000 – 150 000 dollarilla, ja sellaisen saa Kiinasta jopa kahdessa viikossa. Jos elinsiirto epäonnistuu, kiinalaissairaaloiden lääkärit lupaavat uuden elimen yhtä lyhyessä ajassa potilaan veriryhmästä ja muista ominaisuuksista riippumatta. Kaikkialla muualla maailmassa odotusajat ovat lyhimmilläänkin kuukausia – useimmiten vuosia – vaikka maassa olisi erittäin tehokas vapaaehtoinen luovutusjärjestelmä, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Myös lääketieteen asiantuntijoiden konsensus on muuttunut perinpohjaisesti: yksinomaan vuoden 2019 elokuussa on poistettu julkaisusta 15 lääketieteellistä tutkimusta, joiden epäillään perustuvan poliittisilta vangeilta otettujen elinten käyttöön. Lisäksi lääketieteellisessä BMJ Open -julkaisussa tänä vuonna julkaistu raportti (Rogers et al.) toteaa, että yli 400 kiinalaistutkimuksessa on voitu käyttää teloitettujen vankien elimiä. Kyseiset tutkimukset on julkaistu vertaisarvioiduissa englanninkielisissä elinsiirtoalan julkaisuissa.

Kiinan tapahtumilla on kauaskantoisia seurauksia, koska kyse ei ole yksittäisistä toimijoista tai sairaaloista vaan Kiinan korkeimmat lääketieteelliset instituutiot läpäisevästä korruptiosta ja kommunistipuolueen ohjailemasta toiminnasta. Suomalaisten toimijoiden kannalta suurimmat riskit liittyvät siihen, että erilaisten yhteistyöhankkeiden myötä suomalaista teknologiaa ja osaamista saatetaan hyödyntää näiden rikosten edistämisessä – vaikka suomalaiset osapuolet eivät olisikaan asiasta tietoisia. Esimerkiksi tammikuussa 2018 Suomi allekirjoitti yhteisymmärryspöytäkirjan lääketieteellisen tekoälytutkimuskeskuksen perustamisesta Chengduun.